Jaakon Mielen Avoimet Ovet

1. Kohtuus Ennen Kaikkea


sävellän uuden osanosan yhteen uuteen biisiin
saan idean lyhytelokuvani teemasta
selailen galleriassa ja facebookissa ihmisten profiileja
menen lokakuussa matkalle manner-eurooppaan
katson naisia syvästi silmiin torven miljöössä
käyn jatkoilla, joissa en koe elämääsuurempia rakastumisia
en sano mitään, uudesta pahaaenteilevästä linjastamme
suunnittelen lähtöä kameraretkelle kirkonkylän maastoon
hoidan kun hoidan arkiasiani keisarin viiveellä
laitan ylös muistutuksia
imutan elokuvia, mutta vain semisti-kiinnostavia, koska en löydä oikeita tiettyjä
maakuntamatkailen kausalassa ja teen immilän lenkkejä puntolla
vedän viikonloppujen lisäksi käihää myös joinain päivinä arkiviikolla
tilaan yhden levyn
ihailen puolituttuja ilman sanoja
teen mielessäni listaa puuttuvista vaatekerrastoista
meinaan lähteä lenkille
melkein tutkailen uimahallin aukioloaikoja
lähes nauran hyvien tyyppien jutuille
osoittaudun kiinnostuneeksi politiikan empiirisestä tarkastelusta
teen "no joo" päätöksiä

olen melkein surullinen
olen melkein onnellinen
olen melkein oma itseni
olen melkein hävittänyt väärän itseni

pyyhkimällä pois, tämän kaiken pois olisin melkein oma itseni
pyyhkimällä pois, tämän kaiken pois olisin melkein oma itseni

tavallisesti heittäisin jonkin nokkelan jaakkolaisen sanamuunnoksen, mutten pysty siihen kun en ole aivan siellä.
Olen Katujake.
Shia Chi-City!

Tv: Katujake

Tee, synnyttääksesi muistoja vanhalle

toiveiden synnyttämät illuusiot tuntuvat yleensä
paremmilta kuin totuus,
kun katsot ulos talvimaisemaa, jumaloit sitä
kun muistelet menneitä ulkomaanmatkoja, parantelet niitä mielesi sopukoissa
kun muistelet ensirakkauttasi, haluaisit sen toiveissasi takaisin, mutta et totuudessa
kun koet uusiksi mielessäsi rakkaita hetkiä ystävien kanssa vuosilta 2003-2006

joskus on parempi jättää kokematta, ettei joudu pettymään. hiihtäminen silti lihallistaa talvitoiveesi, koska
silloin olet yksin. tästä toiveesta voit tehdä totta rikkomatta sen illuusiota. ystävien kanssa kokemia asioita
voit tästä edespäin muistella vain. toimi siis ja tee uusia muistoja

nostalgian myötä torjut vastoinkäymisiä ja huomaat äkkiä, että unohdit kokonaan elää. Elä! nuorena pitää elää,
koska vanhana ei ole muuta tekemistä kuin muistelo.

kun hyvyys loppuu, turvaa vanhuuteen
kun pimeys loppuu, tee, synnyttääksesi muistoja vanhalle.

-13. joulukuuta 2007 (vaihdoin tekstin nimen, koska se ei kuvannut kuin osaa tekstistä.)

Hienojen Maisemien Momentti

Askeleeni määräytyivät säännöllisesti, yksi askel per. yksi marmorilaatta.
Marmorilaatat eivät olleet uutuutta kimmeltäviä tekeleitä vaan,
haljenneita värittömiä kiviä, jotka mielestäni tekivät polusta paljon paljon rakastettavamman.
Koko polun matkalla polkua ympäröitsi päällepuskeva pensaikko, pensaikko jonka kaikkia kasveja ei voi edes mainita
täyttämättä kokonaista A2-paperiarkkia.
Olin nyt puolessa välissä polkua, tässä kohdassa polkua oli jotakin poikkeavaa.
Haa! kymmenen puusta veistettyä kalastajamiekkospatsasta oli asetettu säännöttömästi eri puolille polkua.
Yksi oli ylösalaisin, yksi polun esteenä ja loput satunnaisesti pensaikon väleissä tai sen etupuolella.
Polku oli siinä mielessä lähes ainutlaatuinen sillä, vaikka se olikin täysin symmetrisen suora, siltikään polun toisesta päästä ei voinut nähdä kotioveani.
Kotioven saattoi nähdä vasta puolenvälin jälkeen teatterikiikareita hyväksikäyttäen.
Huomasin, että jälleen kerran rakas kelloni ylläpiti oikeata aikaa, sillä olin lähtenyt polun toisesta päästä kello 14:30 ja kello oli nyt 14:45.
Monen ihmisen mielestä tämä ei voinut olla mahdollista sillä kotipolkuni oli noin 100 m pitkä. Tavallinen maalaisjärkinen ihminen olisi sanonut tässä vaiheessa että:
"kellosihan edistää!", mutta kun totuus on niin, että polku on 100m pitkä ja se rikkoo kaikkia luonnonlakeja, sillä
sen matkaamisessa kestää noin puolisentuntia kävelynopeudesta riippumatta.
Riippumatto. Onnenkaivo. Pihakeinu, koristeltuna viikinkienaikaisilla riimuilla ja barokkisilla mahtipontisilla piirteillä.
Kaikki nämä olivat minulle yksittäisiä pieniä taivaita. Saatoin viettää niiden luona vaikka koko päivän,
aina aamu-usvasta iltakasteeseen asti.

-12. lokakuuta 2006

Breathe in deep, my child - it's time for resurrection

Grandiose flux,
Creation of The divine tempest
Handicrafts Of the godlike

Cast the hearts in whirlpools

Exploit the carrions

Advent for a decade of affliction

The Great wandering,
A rising to The towers of mourning
Your perished brother waving you farewell

All the familiar people,
Who suffered a reasonless death,
Pass you by

Pass you by

Pass you by.


They sputter from anonymous things,
Forbidden mysteries

Feather your ears, my child

-13. lokakuuta 2006

Hengitä syvään, lapseni - on ylösnousun aika

Suurenmoinen tulva,
Taivaallisen myrskyn luomus
Jumalallisten kätten työtä

Heitä sydämet pyörteisiin

Nylje haaskoja

Aatto kärsimysten vuosikauden

Mahtava vaellus,
Ylösnousu Surun torneille
Sinun menehtynyt veljesi vilkuttaa sinulle jäähyväiset

Kaikki tutut ihmiset,
Jotka kärsi perusteettoman kuoleman
Kulkevat ohitsesi

Kulkevat ohitsesi

Kulkevat ohitsesi.


He puhuvat nimettömistä asioista,
Kielletyistä mysteereistä

Peitä korvasi, lapseni

-21. marraskuuta 2006